Aloitimme tunnin piirtämällä. Tehtävänantona oli tuottaa kuva, jossa näkyy se mitä kurssilta odottaa ja mitkä ovat omat tavoitteet. Tekniikkana olivat kaikki mahdolliset luokasta löytyvät piirustus- ja maalausvälineet.
Seurasi iloisia yllätyksiä. Varviluokka paljastuikin pesunkestäväksi kuvaamataidon luokaksi. Tunsinpa oloni kotoisaksi välinevaraston puolella, suorastaan viihdyin. Kuten opiskelijatoveri Tuomas sanoi, yksi arvo tällä kurssilla tulee varmasti olemaan se, että pääsee toteuttamaan itseään alueella jonka kokee mielekkääksi. Kurssi toimii näin ikään kuin henkireikänä ja vastapainona opiskelulle. Minulle sillä voisi olla inspiroivakin merkitys, tiedä häntä vaikka innostuisin taas itsekin tekemään jotain.
Nämä kurssitavoitteet täyttävät mielestäni taiteenkin tavoitteiden tunnusmerkit. Taide antaa elämyksiä, eheyttää, näyttää ja saa ajattelemaan asioita ja tunteita, joita ei arjen keinoilla saavuta, taide syventää elämää. Musiikki ja sen tunnit tuovat samanlaista elämyksellisyyttä ja voimaannuttavaa vaikutusta. Taito- ja taideaineiden merkitys avautui minulle näin siis myös oppilaan näkökulmasta.
Ryhmässä oli toki heitäkin, joille kuvaamataito oppiaineena yliopistossa on kauhistus. Tunteja on odotettu pelon sekaisin tuntein. Oli avartava kokemus huomata, ettei kuvan aloittaminen ole aikuisellekaan helppoa, jos siihen ei ole saanut harjoitusta. Oppilaiden kanssa työskennellessä onkin hyvä muistaa, että mielikuvan synnyttämiseen pitää käyttää erilaisia keinoja. Ne voivat tulla ilmaisutaidon keinojen avulla, ensin yhdessä draamallisesti mielikuvia synnyttämällä, keskustelulla, erilaisten kuvien katselulla, mutta missään tapauksessa oppilasta ei pidä jättää valkoisen paperin kanssa yksin ja sitten ihmetellä, miksi hän ei keksi mitään.
Oppilaan roolissa havaitsin myös ajan merkityksen prosessissa. On haastavaa aloittaa mitään työtä, jos tuntuu siltä, että aikaa on liian vähän. Silloin jo aloittaessaan lähtee kevyesti liikkeelle ja syventyminen prosessiin jää pois. Itse olisin tehnyt alkutyötä vaikka kuinka pitkään. Ensimmäinen versio olisi todennäköisesti ollut vasta luonnos, josta olisin poiminut onnistuneet elementit varsinaiseen työhön.
Olin kuitenkin erittäin ylpeä ryhmämme töistä. Vahvoja, rohkeita ja ilmaisuvoimaisia töitä, dynaamisen ryhmämme kuvitusta.
Varsinainen oppitunnin tehtävä oli savityön tekeminen. Kävimme läpi peruskuviot, saven pehmittämisen, makkaratekniikat ja niin edelleen. Yhdeksi aiheeksi annettiin kaktusruukku, eli pieni kukkaruukku tai vastaava. Sain heti mielikuvan aavikosta, jossa vaeltelee sakaaleja ja kaktuspallerot pyöriskelevät. Lopputulos kuvittaa tekstin alkua. Muovailu on aina mukavaa ja terapeuttista ja siitä pitävät yleensä hekin, jotka eivät piirtämisesta tai maalaamisesta nauti. Työhön ohjeistaminen pitää suunnitella kuitenkin aina huolella. Mikään ei ole niin surullista kuin tunnin pyörityksen jälkeen pulpetin reunalla nököttävä savimöykky, josta ei ole keksitty mitään muovattavaa.
Muuten, normaalipoltto tapahtuu 900 asteen lämpötilassa, lasituspoltto vaatii 1100 astetta.
